Onko aamupalan syöminen onnistunut ruokapöydän ääressä vai kutsuuko uneliasta ruokailijaa sohva ja tietokone?
Ylpeänä voin ilmoittaa syöneeni jok’ikisen tähänastisen aamiaiseni ruokapöydän ääressä joko päivän lehteä (kiitos tästä Isosisko!) tai kirjaa lukien. Aamupalalle olen vielä normaalin ruisleivän lisäksi pyrkinyt aina lisäämään jonkin vitamiinipitoisen jutun, yleensä omenan tai klementiinin. Tällä viikolla aloitin myös tuunaamaan aamukahvini maca-jauheella, mistä kerron lisää lähiaikoina! 🙂
Aamut on Pikkusiskolle varsin hankalia varsinkin, mitä heräämiseen tulee. Olen kovin aamu-uninen, enkä saa itseäni useinkaan ylös sängystä, vaikka kuinka yritän. Viime viikkoina olen sentään havahtunut kellojen (kyllä, niitä on kaksi) soittoon, kun aiemmin saatoin nekin unissani sammuttaa. Pidän kuitenkin varsinkin näin kevät-talvella aamuista, kun aurinko usein jo paistaa ja hanki kimaltaa ulkona. Rakastan talvea! Siksi keksinkin jo uuden haasteen, jonka aloitan tulevana maanantaina: menneisyydestä tuttu aamujooga tekee nimittäin paluun! Pidin tuolloin huhtikuussa (krhm… niinkö pitkään tämä projekti jo on kestänyt) niin kovasti aurinkotervehdyksistäni, että pakkohan se on aloittaa uudelleen.
Luonnollisesti edellinen haaste jatkaa toteutumistaan koko loppuelämän. Elämäntapamuutostahan tässä tehdään… 😉
Mutta kertokaapas, Possumunkki ja Isosisko, onko haasteet unohtuneet?! :–)