…täällä paistaa aurinko!
Hähää! Eipä tiedä vielä edes Isosisko, mitä Pikkusisko puuhastelee. Piilossa pahalta maailmalta on pistetty poskeen pulla jos toinenkin, mutta nyt on toinen ääni kellossa. Olen aina ollut uuden vuoden lupausten ystävä. Avoimesti ärsyynnyn lehtijutuista, joissa pilkataan tammikuisia salille liittyjiä ja muita ”elämäntapamuutoksen” tekijöitä. Mielestäni niin kauan kuin tehdään uuden vuoden lupauksia, on toivoa ja yritystä ilmassa. Sitten kun niitäkään ei enää tehdä, on ilmassa luovutuksen makua.
Itse tein jälleen kerran uuden vuoden lupauksen. Olen tällä hetkellä töissä ulkomailla ja vuoden viimeisinä päivinä Suomessa lomaillessani mietiskelin ääneen, pilke silmäkulmassa, miltäköhän tuntuu tulla kesällä takaisin laihana. Tammikuun kuudentena sitten homma räjähti käyntiin Karkkipäivän Sannin induktio-ohjeilla. Hiilarit heitettiin kerralla minimiin ja uusi elämä kananmunan ja lehtisalaatin kera alkoi. Aluksi minua vaivasi valtava raikkauden nälkä. Halusin mitä tahansa raikasta. Näin päiväunia omenasta. Mutta viikon jälkeen helpotti. Hyvin vähähiilihydraattista ruokavaliota noudatin reilut pari viikkoa, minkä jälkeen lisäsin ruokiini mm. juureksia ja marjoja. Tähän mennessäkään en ole vielä syönyt yhden yhtä hedelmää, vaikkakin aion ne palauttaa ruokavaliooni jossakin vaiheessa.
Ruokavalion ohella edistän laihtumistani liikunnalla. Koko alkuvuoden olen vetänyt todella hyvää salitreeniä liikkeet ja tekniikat tuntevan ystäväni kanssa. Tuntuu kuin minulla olisi personal trainer, josta en ole joutunut maksamaan penniäkään. Ja täytyy sanoa, että yksin salille menosta ei tulisi kyllä luultavasti yhtään mitään.
Eilen tein jotain, mikä kasvatti motivaatiotani huomattavasti. Aiemmin täällä blogissa mainostamani puolimaraton jäi väliin viime kesän sairasteluputken vuoksi. Sen jälkeen en juossut kuin salilla lämmittelyn muodossa. Olen ollut muutaman päivän flunssassa, mutta eilen päätin testata kuntoani ensimmäistä kertaa olon kohentumisen jälkeen. Viivytin lenkille lähtöä tuntikausia, koska pelkäsin niin kovasti, etten jaksa juosta enää ollenkaan. Kun lopulta pääsin liikkeelle, huomasin jaksavani hölkötellä edelleen ainakin viisi kilometriä, mikä ei tuntunut edes mahdottoman raskaalta! Mietinkin, pitäisikö asettaa puolimaratontavoite uudestaan ensi kesälle. Ainoa ongelma on se, että nykyisessä asuinmaassani koko kesäkaudella ei voi treenata ulkona, lämpötilat kun kohoaa +50 asteeseen. Riittäisikö juoksumattotreeni ylläpitämään juoksukuntoa, jos teen ohessa muuta liikuntaa?
NIIN! Ja painoa on nyt siis pudonnut viitisen kiloa. Harmi kertoa, mutta tavoitteena tällä hetkellä on vielä n. 15 kiloa. Tästä voi itse kukin laskeskella, minkä verran paino on pullan syönillä noussut…
Siskot säästöliekillä 