Kun tekee töitä niin paljon, että voi leuhottaa blogissaan olevansa reipas, alkaa väsyä, mikä taasen johtaa siihen, että alkaa tehdä mieli herkkuja. Väsyneenä herkunhimoa on vaikea vastustaa ja ensiaskeleet turmioon otetaan jääkaapin ja ruokakomeroiden äärellä.
Lopulta mie romaahan ja haen jopa kaupasta asti herkkusyötävää.
Lauantaina aika harkitusti nappasin läheisestä S-marketista mukaani pakastepitsan. Tämän vielä hyväksyin, olinhan kävellyt melko reippaasti päivän aikana. Mutta että sitten pitää vielä joka päivä lipaista herkkurahka, viiliä (joo, se on hitookseen hyvää), keksejä ja mitä näitä nyt on..? Nyt meni kyllä taas liian pitkälle!
Aamujooga meinasi unohtua heti ensimmäisenä päivänä, mutta muistin sen sitten vähän myöhässä kuitenkin. Lankkuhaasteessa on menossa jo niin pitkät ajat, että mie romaahan aina jossakin välissä polvilleni. Oon kuitenkin pystynyt siinä helpotetussa asennossa jatkamaan loppuun asti.
Voi että ootan sitä päivää, kun pääsen tuosta yhdestä helskutin riippakivestä (jota graduksikin kutsutaan) eroon ja voin taas alkaa elää.
Siskot säästöliekillä 