Hei, oon ollut tosi reipas viime aikoina! Ajattelin tulla sen tänne julkisesti kertomaan, kun kuitenkin oman pääni sisällä muistan aina vain ne asiat, jotka on vielä tekemättä.
Kaks viimeistä viikkoa oon tehnyt töitä käytännössä kellon ympäri ja nukkunut sitten sen seitsemisen tuntia jatkaakseni taas siitä, mihin edellisenä iltana jäin. Tänään kuitenkin nukahdin sohvalle yliopistolta tultuani ja heti alkoi omatunto soimaamaan, kun vain olin koko illan. Nyt yritän takoa päähäni järkeä. Välillä on pakko löysätä, vaikka ei olisi aikaa sellaiseen.
Kaikki haastehommat on menneet tosi hyvin. Lankutin tänään jo 2 minuuttia, vaikka täytyy myöntää, että helppoa se ei ollut. Joku muu varmaan on lankkuasennossa vaikka puoli tuntia, mutta minulle tuo pienempikin aika on kova saavutus. Suosittelen testaamaan!
Myös aamupalan oon syönyt aivan rutiininomaisesti ruokapöydän ääressä ja ihme: oon ollut tähän mennessä joka aamu ajoissa siellä missä pitääkin, vaikka vielä viime vuonna olin krooninen myöhästelijä. Lauantaina alkaa sitten se lupaamani aamujooga. Vähän pelottaa, miten ehdin aamuisin siihenkin ryhtyä, mutta ehkä kahvin tippuessa? 🙂
Ja jos nyt vielä vähän saan itseäni hehkuttaa, niin kävin tänään myös lenkillä, vaikka lämpömittari hipoi -20 astetta.