Suunta alas – vaa’alla!

15 Maa

Lällällää! Tässä teille uuden vuoden lupausten pilkkaajat! Paino on tippunut vuoden alusta 9,3 kg, eikä ole muuten suunnitelmissa lopettaa hyvää putkea. Välissä pidin noin viikon mittaisen hiilaripitoisen jakson, josta yhtenä viikonloppuna jopa herkuttelin melko kohtuuttomasti, mutta ne kalorit kulutettiin pois heti seuraavalla viikolla.

Tällä hetkellä menossa jälleen todella vähähiilarinen jakso, joka muuttuu ”normaaliin” jälleen ensi viikonloppuna. Silloin lisään ruokavaliooni muun muassa porkkanaa ja bataattia sekä sitrushedelmiä ja marjoja. Tämä dieetti sopii minulle, vaikka pitkään sitä jaksoinkin kritisoida. En kärsi nälästä, en heikotuksesta, en kärttyisyydestä.

Juoksuharrastus on jatkunut siten, että noin 8,5 km pituinen lenkki on jo muuttunut vakioksi. Huhtikuussa Suomen lomalla yritän pidentää juoksua kymppiin. Täällä ei ole tarpeeksi pitkää kevyen väylän verkostoa pidempiin lenkkeihin ja liikenne autoteillä on hullua. Suoraan sanottuna olen melko onnekas, kun löysin edes tuon 8,5 km kierroksen. Kun ilmat täällä lämpenevät, taidan alkaa keskittyä vauhtiharjoitteluun kuntosalin juoksumatoilla.

Aurinkoisia päiviä Suomeenkin toivottelee Pikkusisko 🙂

Terveisiä tunnelin päästä…

3 Hel

…täällä paistaa aurinko!

Hähää! Eipä tiedä vielä edes Isosisko, mitä Pikkusisko puuhastelee. Piilossa pahalta maailmalta on pistetty poskeen pulla jos toinenkin, mutta nyt on toinen ääni kellossa. Olen aina ollut uuden vuoden lupausten ystävä. Avoimesti ärsyynnyn lehtijutuista, joissa pilkataan tammikuisia salille liittyjiä ja muita ”elämäntapamuutoksen” tekijöitä. Mielestäni niin kauan kuin tehdään uuden vuoden lupauksia, on toivoa ja yritystä ilmassa. Sitten kun niitäkään ei enää tehdä, on ilmassa luovutuksen makua.

Itse tein jälleen kerran uuden vuoden lupauksen. Olen tällä hetkellä töissä ulkomailla ja vuoden viimeisinä päivinä Suomessa lomaillessani mietiskelin ääneen, pilke silmäkulmassa, miltäköhän tuntuu tulla kesällä takaisin laihana. Tammikuun kuudentena sitten homma räjähti käyntiin Karkkipäivän Sannin induktio-ohjeilla. Hiilarit heitettiin kerralla minimiin ja uusi elämä kananmunan ja lehtisalaatin kera alkoi. Aluksi minua vaivasi valtava raikkauden nälkä. Halusin mitä tahansa raikasta. Näin päiväunia omenasta. Mutta viikon jälkeen helpotti. Hyvin vähähiilihydraattista ruokavaliota noudatin reilut pari viikkoa, minkä jälkeen lisäsin ruokiini mm. juureksia ja marjoja. Tähän mennessäkään en ole vielä syönyt yhden yhtä hedelmää, vaikkakin aion ne palauttaa ruokavaliooni jossakin vaiheessa.

Ruokavalion ohella edistän laihtumistani liikunnalla. Koko alkuvuoden olen vetänyt todella hyvää salitreeniä liikkeet ja tekniikat tuntevan ystäväni kanssa. Tuntuu kuin minulla olisi personal trainer, josta en ole joutunut maksamaan penniäkään. Ja täytyy sanoa, että yksin salille menosta ei tulisi kyllä luultavasti yhtään mitään.

Eilen tein jotain, mikä kasvatti motivaatiotani huomattavasti. Aiemmin täällä blogissa mainostamani puolimaraton jäi väliin viime kesän sairasteluputken vuoksi. Sen jälkeen en juossut kuin salilla lämmittelyn muodossa. Olen ollut muutaman päivän flunssassa, mutta eilen päätin testata kuntoani ensimmäistä kertaa olon kohentumisen jälkeen. Viivytin lenkille lähtöä tuntikausia, koska pelkäsin niin kovasti, etten jaksa juosta enää ollenkaan. Kun lopulta pääsin liikkeelle, huomasin jaksavani hölkötellä edelleen ainakin viisi kilometriä, mikä ei tuntunut edes mahdottoman raskaalta! Mietinkin, pitäisikö asettaa puolimaratontavoite uudestaan ensi kesälle. Ainoa ongelma on se, että nykyisessä asuinmaassani koko kesäkaudella ei voi treenata ulkona, lämpötilat kun kohoaa +50 asteeseen. Riittäisikö juoksumattotreeni ylläpitämään juoksukuntoa, jos teen ohessa muuta liikuntaa?

NIIN! Ja painoa on nyt siis pudonnut viitisen kiloa. Harmi kertoa, mutta tavoitteena tällä hetkellä on vielä n. 15 kiloa. Tästä voi itse kukin laskeskella, minkä verran paino on pullan syönillä noussut…

Isosiskon pähkäilyjä

18 Maa

Homma hukassa mutta terästäytyminen käynnissä. Tarkoituksena saada viisi kiloa pois kesäkuun puoliväliin mennessä. Mukana menossa minun ja pikkusiskon lisäksi minun mies. Katsotaan kuka selviää!

Eloon, iloon, elämään!

17 Maa

Heipparallaa täältä Pikkusiskon päädystä! 🙂 Jälleen on vierähtänyt melko pitkäkin pätkä päiviä sitten viime kirjoituksen. Tavoitteen on kuitenkin edelleen tiedossa ja tulilla.

Syömispuoli on minulla herkuttelun suhteen heikoilla, mutta liikuntaa olen jaksanut melko ahkerastikin harrastaa. Uinti on ollu alkukevään suosikkilaji, mutta myös sulkapalloa olen käynyt Isosiskon kanssa pari kertaa pelailemassa. Tänään tein henkilökohtaista historiaa osallistumalla ensimmäistä kertaa elämässäni spinning-tunnille. Voin kertoa, että hiki lensi ja sykkeet nousi, mutta yllättävän hyvältä se silti tuntui. En ole koskaan ollut pyöräilyn ylin ystävä, mutta musiikin soidessa ja muiden hikoillessa vieressä siitäkin tuli siedettävää.

Viime viikkoina olen myöskin pitkästä aikaa päässyt harrastamaan kaikennäköistä temppuilua voimistelun saralla. Näistä jutuista olen aina tykännyt! VIime viikolla opin käsilläseisonnan alkeet, vaikka luulin, etten millään jaksaisi kannatella koko kehoani käsien varassa (pää-/kyynärseisonta sen sijaan on ihan lempparipuuhaa!). Tänään taas opin melko sujuvan kärrynpyörän! 🙂

Eikä siinä vielä kaikki! Viime viikolla ilmoittauduin elämäni ensimmäiselle puolimaratonille, jonka aion suorittaa hölkäten alusta loppuun – siinäpä vasta tavoitetta! 😉 Puolikas juostaan heinäkuun lopulla, joten tässäpä on ihan kivasti aikaa treenata.

Isosisko kertonee lähipäivinä lisää meidän yhteisestä (ja kuuluu siihen vielä muitakin 😉 Vitonen Veks -kampanjasta.

Hyvää ystävänpäivää!

14 Hel

Meillä menee viikonloppu lapsen synttäreitä juhliessa, joten tämä painonhallinta ja herkkuhimon tainnuttaminen on suhteellisen hankalaa. Yritin kuintekin hommata semmoisia herkkuja, jotka ei itselle maistuisi. ;D

Reippaus kostautuu!

3 Hel

Kun tekee töitä niin paljon, että voi leuhottaa blogissaan olevansa reipas, alkaa väsyä, mikä taasen johtaa siihen, että alkaa tehdä mieli herkkuja. Väsyneenä herkunhimoa on vaikea vastustaa ja ensiaskeleet turmioon otetaan jääkaapin ja ruokakomeroiden äärellä.

Lopulta mie romaahan ja haen jopa kaupasta asti herkkusyötävää.

Lauantaina aika harkitusti nappasin läheisestä S-marketista mukaani pakastepitsan. Tämän vielä hyväksyin, olinhan kävellyt melko reippaasti päivän aikana. Mutta että sitten pitää vielä joka päivä lipaista herkkurahka, viiliä (joo, se on hitookseen hyvää), keksejä ja mitä näitä nyt on..? Nyt meni kyllä taas liian pitkälle!

Aamujooga meinasi unohtua heti ensimmäisenä päivänä, mutta muistin sen sitten vähän myöhässä kuitenkin. Lankkuhaasteessa on menossa jo niin pitkät ajat, että mie romaahan aina jossakin välissä polvilleni. Oon kuitenkin pystynyt siinä helpotetussa asennossa jatkamaan loppuun asti.

Voi että ootan sitä päivää, kun pääsen tuosta yhdestä helskutin riippakivestä (jota graduksikin kutsutaan) eroon ja voin taas alkaa elää.

 

 

Tämä ansaitsee ihan oman postauksen!

3 Hel

Minä kävin ekaa kertaa ehkä puoleen vuoteen vähän juoksemassa!!! Olkoonkin, että se oli vain 2km, mutta aika kova sana se on täysissä toppavarusteissa ja goretex-kengillä. Jeeee!